Nyt se on päätetty. Muutamme. Mökille!
Ei juoksevaa vettä? No ei se haittaa! Voidaanhan kantaa kaivosta. Ei sähköä? No se on ratkaistavissa tavalla tai toisella (verkkovirta, aurinko, tuuli, joku muu…?). Puulämmitys? Jes! Sitä onkin ollut ikävä! (Ja mies tykkää halkojen hakkaamisesta ihan oikeasti!) Ulkohuussi? … No, kaikkeen tottuu!
Tähän kohtaan pitäisi varmasti voida kirjoittaa siitä, kuinka laskimme, punnitsimme, piirsimme ja suunnittelimme, ja laskimme vielä vähän lisää, ja pitkän harkinnan jälkeen teimme päätöksen. Se ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Ennemminkin jotakuinkin näin:
Heitimme (minä taisin sanoa sen ensin?) ilmaan sarkastisen kommentin mökille muuttamisesta. Sitten vitsailimme asiasta. Sitten mietimme voisiko niin tehdä oikeasti. Tulimme tulokseen että voi. Sitten päätimme että yritämme. Sovimme päivämäärän, laitoimme asunnosta vuokrailmoituksen. Sitten vasta aloimme laskea ja suunnitella.
Lapset olivat ensin kauhuissaan. Ihan liian pitkä matka! Ei ikinä näe kavereita! Täytyy nousta keskiyöllä että ehtii kouluun. Ahdasta. Tylsää! Pimeää. Pelottavaa. Eikä vastaanotto parantunut siitä, että 75 % tavaroista pitäisi antaa pois (koska tilanpuute).
Mutta asiasta keskusteltaessa alkoi niitä valopilkkujakin löytyä. ”Me nukutaan kaikki samassa huoneessa!” ja ”äiti vie meidät aina kouluun” tai ”äiti on kotona meidän kanssa” ja ”me rakennetaan maja ja keinu!” ja se paras ”me hankitaan possuja!”.
Okei. Viimeinen oli lahjus. Myönnetään. Kyllä niitä possuja tarvitaan ihan oikeasti, puutarhaan. Mutta ehkä olisin muuten kertonut asiasta vähän myöhemmin…
Mutta se muutti kaiken. Hyvä niin. Kaikki muu sujuukin nyt paljon helpommin!
Löysin blogin. Mielenkiintoinen. Voittehan te myöhemmin laajentaa mökkiä että kaikilla on hyvä olla. Onko teillä hevosia vai käytkö jossain ratsastamassa? Nyt aloin kaipaamaan kuvia teidän mökistä.